Tapaninpäivänä käytiin katsastamassa hauvoja. Pentujen isukki Igor jäi tyytyväisenä (ja autuaan tietämättömänä jälkikasvustaan) luun pariin.



Ikää näillä kavereilla oli vasta 4 viikkoa. 5 urosta ja 4 narttua, jotka _ehkä_ ovat kaikki tässä kuvassa. Yksi ruskea näyttäs puuttuvan, mutta se voi olla tuola läjän alimmaisena.



Poseeraus hallittiin jo:



Kivoja sessejä, mutta väreiltään eivät minua kovin kiehtoneet. Valkonen koira on kyllä kätevä syksyllä hirvimettällä ja söpö pentuna, mutta aikuisena valkoset laikat on minun mielestä harvoin nättejä. Mustista laikoista taas tulee mieleen naapurin räkyttävä koira, jota pelkäsin pienenä. Ruskeat taas on liian hailakoita ja väri luultavasti vaalenee vielä tuosta.
Kaikilla koirilla yhtä narttua lukuunottamatta on jo uusi koti tiedossa.

Palmikkovillatakki ei ole edistynyt ja mustasta villatakista on takakappale aloitettu. Se luultavasti tänään taas etenee telkkarin ääressä. Helpompi keskittyä ohjelmiin, ku ei tartte välillä vääntää palmikoita.

Tänään töissä minua ahisteltiin työkavereitten toimesta diplomityöuteluilla. Samaa tehtiin kotona joululomalla. Ja muutenki sukulaiset halus tietää millon valmistun. Enää ei voi vastata, että parin vuoden päästä, ku kursseja on käymättä 9 (ja niistäki yhen vois jättää pois). Työhakemusten kirjottelu on ahistavaa, ku joutuu kehumaan ittiään. Pitäs keksiä jotain uusia adjektiiveja ettei aina olis niitä samoja. Helpoimmalla pääsis, ku keksisivät töihin jonku uuden projektin ja siihen rahotuksen. Ei tarttis sitten ees tutustua uusiin ihmisiin eikä eksyillä ensimmäistä viikkoa uudessa paikassa. Ja sais olla yliopistolla fuksien parissa ja tuntea itsensä edelleen nuoreksi. Voisin syödä halpaa opiskelijaruokaa, pitää kirjaston kirjoja henkilökuntalainassa ja maleksia käytävillä.