Pieni ostos- ja keikkaraportti. Matkan aikana ei ole käsityö-tarjoilua.   

Eilen sain tarpeekseni irtolappusista ja post-it-lipareiden maailmanvalloituksesta ja ostin muutaman muistikirjan:



Alimmaisesta tulee leikekirja Interrail-reissun kuville, lipuille ja muulle sälälle. Keskimmäinen toimii koulujuttujen muistivihkona ja pieni kanganpäällysteinen on pyhitetty käsitöille. Toki nämä ovat vain säälittävä yritys saada asioita tärkeysjärjestykseen. Kirjottelen tuonne kaikki must-to-do-jutut, pistän kannen kiini ja jatkan reality-hömpän tuijotusta. Näin se on ennenki menny.     

Tiistaina on viiminen tentti. Olen prujun lukenu vasta kerran läpi. Minkäänlaista fiksua kokonaiskuvaa ei jäänyt. Vanhoista tenteistä ei löydy tärppejä. Laskarit pitäs vielä käydä läpi. Ei näytä kovin lupaavalta tämä homma siis.
Tänäänkään ei enää hirviästi ehi lukemaan, ku pitää kattoa selviytyjät ja se ohjelma, jossa on niitä kamalia lapsia. Huom. PITÄÄ. Huomena on periaatteessa koko päivä aikaa, koska mulla ei kiinnosta edes Idiots. Siis Idols. *hups* (Jos multa kysytään, niin ne kaks viimistä on aika boooring ja kuulostavat pahalta. Ja jotenki kaurapuuron värisiä.)
Huomena pitää kuitenki painaa pari paitaa joululahjaksi (kuvia luvassa myöhemmin), joten siinä menee sitten osa päivästä. Maanantaina on turha yrittää muuta ku paniikkilukemista. Johtopäätöksenä voin todeta, että tentti tuskin menee läpi. Käyn kuitenki yrittämässä.
Ja eihän tässä hätää. Syksyltä on plakkarissa jo 21 opintoviikkoa. Kela vois kyllä muistaa minua jotenki tämän saavutuksen johdosta. Jos vaikka ens kerralla saisin sielä asioidessani ystävällisempää palvelua.   

Ja sitten keskiviikon keikkasumaan.
Iconcrashia en nähny.
Swallow the Sun oli tylsä. Laahaava biitti ja setä vaan örisi.
Charon oli samanlainen ku se aina on. Laulajapojalla on edelleen mahtava ääni. Sellanen, joka lähtee sisuskaluista eikä kurkusta.
Anathema sitten oli pieni pettymys. Mulla väsytti, oli nälkä ja jalkoihin sattu. Sitten ne ei soittanu ku muutaman biisin, jotka tunnistin. Loput oli jotain diipadaapaa. Ehkä olis pitäny kuunnella sitä vähän enemmän ennen keikalle menoa, niin oisin voinu olla yhtä hurmoksessa ku kaikki muutki. Viimeksi olen sitä oikein urakalla kuunnellu varmaan 3 vuotta sitten. Soitti ne kuitenki Emptyn ja suurimman vaikutuksen teki A Natural Disaster-biisi (jota voi kuunnella täällä). Tätivokaalit hoitanut Lee Douglas oli ihan uskomaton. Bändi katos ku se täti aukas suunsa.

Rakas joulupukki, tuo minulle lahjaksi samanlainen lauluääni. Ehkä vähän matalampi. Ja maailmanrauhaa. Kiitos.