Ajattelin viikonloppuna kurittaa vanhaa ällöväristä seiskaveikka-kerää karkkiväreillä. Ehkä mukaan kidutukseen pääsee myös joku kaupan kerä nallea tai muuta vastaavaa. Pientä päänvaivaa vaan tuottaa toteutus, kun en ole aikasemmin värjäilly muuta kuin juurikasvua.
Ilmeisesti homma vaatii etikkaa, mutta riittääkö, että lankoja liottaa etikassa ennen väriliemessä lämmittelyä vai pitääkö sitä etikkaakin lämmitellä. Etikka kai vain "aukaisee" niitä langan kuituja, joten ite kuvittelisin, että lämmöllä ei ole niin merkitystä.
Toinen juttu jota mietin oli se, että paljonko apteekin karkkivärejä pitäs hulautella veteen, että jotain näkyvää sais aikaan. Jos joku viisaampi osais neuvoa, niin kiva olis.

Eilen illalla tein toisen villatakin takakappaletta ja tänään sitten huomasin, että viimisen neljän sentin matkalta toisen reunan silmukat on päin manalaa. Alko häirittemään niin paljon, että piti purkaa.
Tässä se ryökäle tutustuu Voronoin kennoihin purkamisen jälkeen, ku mulla katos lukuhalut:



Tällä menolla tuo on ehkä toukokuussa valmis. Tosin eipä tuolla ulkona villatakkikelit ole nytkään. Tämä trooppinen ilmasto on ihan varmasti rangaistus siitä, että en ole viimiseen viiteen vuoteen eritelly kartonkipakkauksia enkä biojätteitä.

Palmikkovillatakki etenee hitaasti mutta varmasti. Enää muutama sentti, niin voi alottaa hihat. Vieressä oleva musta suikura on mustan villatakin ujosti rullalla oleva toinen etukappale. Sille pitäs näyttää nuppineuloja ja sumutinpulloa.