Tänään sallin itseni käydä kirjakaupassa hipelöimässä kirjoja. Ne mattakantiset on lempparihiplattavia. Kävin sitten selailemassa neulontakirjoja (tai siis niitä öö...kolmea neulontakirjaa, mitä kirjakaupassa sattuu olemaan) ja yks lähti heti mukaan. Se aneli päästä mukaan niin kovaäänisesti, että tärkeät kolme sanaa "Ei Lisää Kirjoja" hukku taustahälyyn. (Olen tosin sitä mieltä, että koskaan ei voi olla liikaa kirjoja, levyjä, lankaa tai suklaata.) Nyt mulla sitten on tämmönen:



Vaikuttaa ihan mielenkiintoselta opukselta. Vaikka suunnittelin hankkivani tuon kirjan alkuperäiskielellä, niin kyllä tuo suomenkielinenkin versio on ihan kiva. Tosin hieman ihmetyttää joidenkin kohtien suomennus. Sivulla 92 on otsikkona Väännä ja huuda, palmikoiden neulominen. Veikkaan, että englanninkielisessä kirjassa otsikkona on Twist and Shout, jonka idea ei kyllä tuossa kotimaan versiossa oikein toteudu. En ensin itekkään tajunnu, että miksi pitäs huutaa, kun neuloo palmikoita, mutta mulla on tapana kääntää kirjoja englanniksi samalla kun luen niitä. Välillä kieltämättä ärsyttää, kun huomaa ajattelevansa kaiken tekstin Lontoon murteella, mutta jos kerran kapasiteettia pääkopassa riittää siihen, niin sama kai se. Kerran huomasin myös yrittäväni kääntää Henning Mankelin tekstiä ruotsiksi, vaikka en ruotsista tykkää. Saksaksi ja ranskaksi on ihan turha sitten yrittää mitään. Lauseiden tuottaminen saksaksi rajoittuu klassiseen Ich habe scheisse in der lederhosen (oikeasta kirjotusasusta tai artikkelista ei mitään havaintoa), ja ranskaa ymmärrän paremmin ku kirjotan.

Jouduin tänään myös (jouduin?) ostamaan lisää Nalle coloria rambosukkia varten, kun loppu lanka kesken. Raitasukat on vähän vaiheessa. Raitojen järjestys on hanskassa, mutta taidan tehdä niistä kolmen rivin levyisiä noiden kahden sijaan:



Muutenkin purkaminen on aiheellista, kun takapuoli (neuleen siis) näyttää tältä:



Pitäs organisoida jonkulainen systeemi sille, että mikä lanka menee minkäkin päältä eikä vaan edetä mutu-tuntumalla.

Seuraavaksi ohjelmassa teetä ilman sympatiaa, vaniljarinkeleitä ja huonoa omatuntoa siitä, että luen uutta kirjaa enkä digitaalista tiedonsiirtoa.