Olen laiskimus maximus enkä ole jaksanu päivittää blogia aikoihin. Nyt on kuitenki tossut saatu pois pesukoneesta ja kyllähän ne ihan ittensä näköset on. Eivät kutistuneet niin paljoa, ku odotin ja kantapäähän jäi pieni kohta, joka ei ole huopunut yhtä hyvin kuin muu tossu. Onneksi kantapää ei niin hyvin näy, kun tossut on jalassa.



Raitasukista toinen on jo valmis, mutta niistä tulee kuva vasta sitten, ku molemmat ovat valmiit. Tekeillä on myös musta pipo, josta tulee ihan susi. Ensinnäkin silmukoita vois olla muutama kappale enemmän. Toiseksi lanka- ja puikkovalinta (Isoveli+Wool, 5) on sieltä ittestään ja toinen lanka luultavasti loppuu  kesken. En ole vielä vaan saanu päätettyä, että kitkutanko loppuun asti ihan silkasta neulomisen ilosta vai puranko suosiolla jo nyt.   

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Jännä oli taas huomata, että kun tarjolla on ilmasta viinaa, niin sitä on sitten ihmisten ihan pakko kiskoa vain sen takia, että se on ilmasta. Loppuillasta oli porukka sitten ihan tillintallin ja tipetipetiptap. Tulipahan ainaki nähtyä uusia puolia työkavereista ja oli kerranki jotain kerrottavaa kotona. Niin ja joulupukki toi kaikille lahjaksi sudoku-kirjan. Ja muutenki oli loppujen lopuksi oikiasti kivaa.

Töissä mulle pukataan koko ajan jotain pikkuhommaa, niin että en voi ihan täyspäi(vä)sesti opiskella. Kotona pitää sitten rentoutua lukemalla blogeja (töissä ei viitti, ku pojat ihmettelis jotain villasukan kuvia) ja opiskella vähän lisää. Moneen kuukauteen en ole ees ehtiny lukia kirjoja. Joululomalla missiona onki lukia kesken olevat kirjat loppuun ja alottaa uusia. Ja syödä suklaata. Ja nukkua paljon. Tällä hetkellä tuntuu, että pelkkä eläminen on rasittavaa ja väsyttävää, ku joutuu hengittämään ja kävelemään ja kaikkia muuta välttämätöntä. Voisin vaan sohvalla köllötellä viltin mutkassa ja kuulostella.    

Huomena olis tarkotus mennä Teatrialle nyökyttämään päätä Anatheman, Charonin, Swallow the Sunin ja Iconcrashin tahtiin. Näistä kaks ensimmäistä on kiva nähdä, kaks muuta ei ole vielä vakuuttaneet tarpeeksi. Tai no jos totta puhutaan, niin mikään nuista bändeistä ei ole suuren palvonnan ja ihailun kohteena, mutta kyllähän niitä voi käydä kuuntelemassa kun kerta tänne tulevat. Luvassa ei siis ole hysteeristä kiljuntaa tai pyörtyilyä. Tuskin viittin ees toista kättä nostaa ilmaan. Luultavasti kuunteluasentona on Rokkipoliisi (pieni haara-asento, kädet puuskassa) tai Mato (selkärangatonta
notkuntaa tukevia pintoja vasten).