Toinen vaihtoehto otsikoksi olis ollu Anatheman A Fine Day To Exit, mutta Opeth veti tällä kertaa pitemmän korren. Parempi biisi, minkäs teet.

Joulu oli Lapissa maisemaltaan ihanteellinen. Lunta ja sinistä hämärää oli vaikka hyrymykke. Tosin tykkylumi aiheutti pieniä sähkökatkoksia.



Muuten joulu oli aika ankea. Äidin veli kuoli jouluaattoiltana, joten joulumieli loppu siihen.

Mutta sitten vähän kevyempiä juttuja. Sain valmiiksi sukat, laukun ja pipon. Kuvassa kaikki näkyvillä enemmän tai vähemmän:



Sukkia ihasteltiin oikein sukulaisten voimin, mutta ite en ole niihin tyytyväinen. En oikein ymmärrä, että kavennan teräosassa vaikka kuinka ja silti lopputulos on liian löysä. Paljaassa jalassa pyörii terä ku väkkärä. Toisten sukkien päällä nuo toimii sitten ihan hyvin. Ja kyllä, minulla on paksut jalat. Mutta se on henkilökohtainen kyynel.



Pipo oli ihan perus ribbipipo 3o2n mustasta Woolista ja Ainosta. Laukun neuloin Fritidsgarnista ja huovuttelin äiskän pesukoneessa. En muistanu ottaa ennen-kuvaa, joten tarjolla on vaan tämmönen jälkeen-kuva. Ihan kiva siitä tuli, vaikka ei mulla tuolle mitään käyttöä taida olla. Lankakerät siinä tykkään pyöriä. Jonku kiinnityssysteemin ajattelin vielä tuohon suuaukolle tehdä. Jos en muuta keksi, niin nepparin lykkään siihen.



Lappi-kodista lähti myös mukaan pari vanhaa neuletta ehkä jostain yläasteajoilta. Villatakki täysin seiskaveikkaa ja pusero seiskaveikkaa ja Novitan Vahva Jussi-lankaa, jota mummolta löytyy vielä kilon verran. En oo hirveesti aatellu tiheyksiä tai mitään muutakaan, vaan oon neulonu menemään, että ois jotain tekemistä. Tuloksena on sitten villatakki, jonka sisään mahtuu kaks minun kokosta ihmistä (testattu) ja villapaita, joka on hartioiden kohdalta liian leveä jopa pikkuveikalle, joka ei fyysiseltä kooltaan ole mitenkään pieni. Selvästi kuitenki päässä ja silmissä on ollu jotain vikaa, ku olen noin isoja vaatteita tehny. Ja se myös pitää ottaa huomioon, että pidin itseäni yläasteella ihan valtavan kokosena, koska kasvoin pituutta nopsemmin ku pojat. Tässä kuvia historiallisista tekeleistä ennenku menevät purkuun:





Villatakin langoista teen itelleni uuden villatakin, pienemmän vaan. Pusero taitaa mennä sukiksi. Vähän kyllä harmittaa purkaa, koska neulejälki on järkyttävän tasasta. En tajua miten olen noin tasasta voinu neuloa teininä. Ja vielä edestakas-neuleena. Niin ja villatakissa on kivat napit. Mummon kätköistä löytyneet nekin.



Ja sitten ongelman kimppuun. Äiskä löysi kaapista hahtuvaa vuodelta 1988. Vuosikertatavaraa siis.



Noista kahdesta möykystä riittäis kai huovutettaviin lapasiin materiaalia, mutta ku en ole mallitilkku-ihmisiä (minkä huomaa edellisistä villatakista ja -paidasta), niin en jaksais testata kuinka paljon tuo huopuu. Lisäksi ongelmana on väri. Ihan hirvee. Omistan tasan kaks valkosta vaatetta. Toisessa on hiusväriä ja toisessa jotain keltasta. Luultavasti mandariinia. Verrattuna mustaan valkonen on huomattavasti epäkäytännöllisempi ja vähemmän ,,/. Voiskohan hahtuvaa (tai hahtuvalankaa, kumpaa lie) värjätä? Varmaankaan ei ennen huovutusta, mutta huovutuksen jälkeen tai sen aikana. Emminätiiä. Ehkä minä vaan käytän niitä tuommosenaan. Ovat pehmosia tyynyjä.

Näitten tekosten lisäksi sain luettua yhden kirjan loppuun ja ostettua yhden uuden. Veli tykkäs Jeesus-paidasta ja vanhemmat töppösistä. Käytiin katsomassa hirvikoiramme Igorin pentuja, jotka oli älyttömän sulosia. Kuvat on toisessa kamerassa, joten niitä sitten joskus myöhemmin. Jouluaaton jälkeen olen syönyt ainoastaan suklaata ja muutaman lihapullan sekä näkkäriä. Tänään söin sitten vaihteeksi lämpimän ruuan. Paluumatkalla Ouluun juna oli ihan täys ja vieressä istu naisihminen omenanvihreässä Bibossa. Samaa lankaa pilkisti myös kassista.